Canon -rakkautta

Anteeksi kulta.
En tiedä mitä kirjoittaisinkaan sinusta.
Jos satut lukemaan tätä, niin varmaan huomaat miten tärkeä olitkaan minulle.
On hirveä ikävä, vaikka siitä on vasta muutama tunti, kun erosimme.
En voi mitenkään, koskaan, ikinä unohtaa sinua.
Muistelen haikeudella kaikkia niitä juttuja, jotka koimme yhdessä, tämän ihanan, noin kahden vuoden ajan. Siihen sisältyy monet naurut, muutama kyynelkin, paljon kolhuja, ja temmellyksiä. Olen jopa pelännyt menettäväni sinut niin liian monta kertaa.
Pian olisi kolmas vuosipäivämme, jota emme kuitenkaan voi viettää.
Jos kohdattaisiin vielä, rutistaisin kunnolla, ja hyvästelisin. Sillä tiedän etten saa sinua enää takaisin, se on varma. Tätä suhdetta ei voi korvata millään, ei edes sillä sadalla eurolla, jotka sain, kun luovutin sinut. Ei edes sillä uudella tulevalla kameralla voi korvata tätä suhdetta, eikä etenkään Sinua. Rakastan sua, oot korvaamaton. Puss.

Nyt se on tehty. Olen myynyt niiiin rakkaan kamerani pois. Olihan siinä paljon kolhuja, eikä kuvistakaan tahtonut saada selvää, mutta tunnearvoa sillä oli, ihan oikeasti.
Menen soiis huomenna sitten stamaan jonkun uuden kameran. Toivottavasti olet toimiva, ja saan jakaa kanssasi parhaat hetket, kun Canon -rakkauteni ei siihen enää kykene. Hmm. Voiko näin alas edes enää vajota? Näköjään.
Omistan huomisen postaukseni sitten sille uudelle kumppanilleni, saatte myös vähän kuvamateriaalia päivänasustani. Niin tietenkin sillä upouudella kameralla.

See u, ♥JUULI♥